Käytävät on täynnä ihmisiä. Liikaa ihmisiä. Ahdistaa seisoa yksin väkijoukossa. Haluan mennä nukkumaan, mutta sohva on täynnä nauravia ihmisiä.
Mun pitäis olla tunnilla, mutta en jaksa. Menin juuri kertomaan opettajalle, että jätän kurssin kesken. En jaksa opiskella. Haluan nukkua.
Väsymys painaa minua alas. Käy koulussa, käy töissä, mene nukkumaan. Mihinkään muuhun ei energia riitä. Ei edes noihin.
En syönyt eilen mitään. Makasin vain sängyssä. En ole syönyt tänäänkään vielä mitään. Tosi se ei ole ihmekään, kellohan lähestyy vasta kahtatoista.
Onneksi sentään paino laskee, vaikka sen mukana laskevat numerotkin. Ainoa asia, jota voin kontrolloida, ainoa, mistä saan otettua kiinni. Kaikki muu valuu käsieni välistä maahan. Opiskelu, ystävät, aika...
Ainoa asia, jota jaksan odottaa, on psykologilla käyminen. Huomenna on viimein taas aika. Varataan todennäköisesti opolle aika, että voidaan puhua mun opinnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti