päivä 44

Lomilta palatessa sain uutisia. Mä saisin melkein heti perään uuden, viikon mittaisen loman, jonka jälkeen siirtyisin avo-osastolle kotikaupunkiini. Tänään pakkasinkin siis kaikki tavarani, ja pääsin ulos. Kuusi viikkoa kesälomasta meni suljetulla, eikä mun tilanne muuttunut lainkaan.

Musta tuntuu, että suljetulle otetaan nuoria ihan random ajoiksi, eikä oikeaa vointia katsota ollenkaan. Miksi pääsin juuri nyt pois? Ei hajuakaan. Lääkärikäynnillä tänään kerroin voivani yhä huonosti, olevani itsetuhoinen ja toivoton tulevaisuuden suhteen, ja ihan kuin en olisi sanonut mitään noista asioista, lääkäri sanoi hymyillen, että minut uloskirjattaisiin.

Mitä tällä jaksolla edes tehtiin? Mua tutkittiin hieman, tuloksena että yllätys yllätys, olen masentunut. Ja mun lääkkeitä säädettiin kymmenen kertaa, mutta sopivaa yhdistelmää ei löytynyt. Eli toisin sanoen ainoa mitä jäi käteen on pari uutta ystävää.

Mutta jotain hyvääkin: nyt kun pääsen valvonnasta, aion alkaa laihduttaa. Multa nimittäin otettiin eilen paino. Häpeän sitä niin paljon. Kirjoitan sen tänne saadakseni motivaatiota. En halua painon olevan tämä enää päivääkään. 60 kiloa. Painan tasan 60 kiloa. Ällöttävää. Lihoin osastolla viisi kiloa, koska siellä syödään niin usein. Lihoin kuudessa viikossa viisi kiloa. BMI 20,76.

Syyslomaan mennessä painan 50 kiloa. Jouluna 45.

Skin I'm in

Viime postauksen jälkeen oon tullu siihen lopputulokseen, että alotan laihduttamisen uudelleen. Mä haluan olla laiha. Tiedän sen. Ja lopulta - miten mua voidaan estää? Mua ärsyttää niin paljon se mitä tapahtui tammikuussa. Miksi aloin osastolla vaan kiltisti syömään? Ei ne ois ruokaa mun kurkusta alas tunkenu. Olin niin lähellä.

Nyt riittää laihdutettavaa, mutta onneksi oon motivoitunutkin. Paino on ylimmillään ollit 60,1kg. Tänään aamulla lukema oli 58,7kg. Jos laihtuisin kilon viikossa, olisin alipainoinen kahden kuukauden päästä ja tavoitepainossa kolmen kuukauden päästä.

Söin tänään koulussa ruokaa, mutta en syyllistä itteeni siitä, koska mun teki sillon mieli suklaata. Kouluruoan syöminen sentään vei suklaahimon. Suklaasta olisi tullut ainakin tuplasti kaloreita.

Jääkaapissa on pullo pepsi maxia, muuta en aio tänään ottaa. Huomenna on bileet, joten kalorit tulee varmaan alkoholista. Pelkään vähän sunnuntaita, koska silloin oon menossa porukoille, ja on pääsiäinen eli mun pitää syödä PALJON. Aattelin kuitenkin kokeilla pitää pääsiäisen jälkeen mehupaaston, niin ehkä se tasaantuu.

Tuli muuten mieleen - lukeeko näitä kukaan? Sh-aiheisten blogien saralla on nykyään tosi hiljaista. Jos siellä on joku niin ois kiva tietää...

New year, new bitch

Kylmä ja väsyttää ja huimaa enkä pysty hengittämään. Noh, ainakaan en oo syöny tänä vuonna.

Näin lähteny vuosi käyntiin. Paino tippuu, fyysinen vointi tippuu. Yritän 48 tunnin paastoa, mutta koska en ole paastonnut kuukausiin, huono olo iski jo nyt, kun paastoa on takana 25 tuntia. Lisäksi äiti on hankala ja oli erittäin lähellä, että olisin joutunut katkaisemaan paaston kahdenkymmenen tunnin kohdalla. (Selvisin tilanteesta kun äiti nukahti jasain salakuljetettua päivällisen huoneeseeni (tosin nyt mulla on täysi lautanen sängyn alla ja äiti alkaa kysellä, missä lautanen on))

Paino on siis nyt 48,4kg. Oon lähempänä mun tavoitetta kuin vuosiin.

Vähän sekava olo... Mitähän mun vielä piti kirjoittaa... No perjantaina on hoitopalaveri mikä kuumottaa, koska sinne tulee mun psykologi, joku syömishäiriöhoitaja ja mun äiti, ja mun painoon laskenu kaks kiloo viime viikon punniteksesta...

Ai niin ja tein mä pari uudenvuoden lupaustakin

1. Saavuta tavoitepaino
2. Lopeta viiltely
3. Lopeta oksentelu
4. Tsemppaa koulussa
5. Hanki kesätyö
6. Muuta kotoa (huhti-toukokuussa, ellen mokaa)
7. Ala taas käymään salilla
8. Yritä 48h paastoa alkaen 1.1.
9. Yritä vaan olla mukavampi ihminen in general??
10. Pysy hengissä

Joulu lihottaa (mikä yllätys)

Hyvää joulua vaan.

Oon tällä hetkellä kipeenä kotona, mikä on ärsyttävää koska haluaisin mennä luistelemaan tai salille. Joka paikka on vaan niin heikkona että hyvä kun jaksan kännykkää pidellä.

Paino nousi jouluna, yllätys yllätys! Sallin itselleni "normaalin" syömisen kahdeksi päiväksi ja paino ampaisi 50,6 kiloon. Ahdistaa niin paljon. Haluan vain olla kevyt. Onneksi nyt kipeänä ei tee mieli mitään, enkä olekaan syönyt vielä mitään. Join lasillisen kuumaa mehua, siitä tuli kai joku 100kcal? Haluaisin vain aloittaa uuden vuoden alle 50 kiloisena.

Noh, olen tässä joulukuussa aloittanut käyttämään Yaziota. Se on ilmainen laihdutussovellus ja tykkään tosi paljon siitä, miten se näyttää painon käyränä. Asetin kaloritavoitteeksi 600kcal. Olen enimmäkseen pysynyt siinä, mutta toisaalta en merkkaa syömisiä lähes ikinä huonompina päivinä. Kun syön paljon, en jaksa alkaa arvioimaan kaikkea.

Mua ärsyttää aika paljon atm mun poikaystävän (okei en jaksa kirjottaa noin pitkää sanaa, nimetään se vaikka kirjaimella P) kommentit laihduttamisesta. Se ajattelee kaiken liian loogisesti. Se yrittää rauhoitella jos vaikka syön suklaalevyn, "Se painoi 200g, et voi mitenkään lihoa sen enempää". Ei, se ei toimi noin. Jos syön 200g salaattia, en mitenkään voi lihoa. 200g suklaata taas on 1000kcal, joten siinä paukkuu kalorirajat. Eikä edes kalorit korreloi suoraan painon kanssa. Vituttaa, kaikki olisi helpompaa jos tietäisi tasan tarkkaan mistä laihtuu ja miten paljon.

Heikot hetket kaduttaa loppuelämän

On tapahtunut paljon kaikee sen jälkeen kun viimeks kirjotin.

Suurin juttu on varmaan se, että menin kertomaan kouluteveydenhoitajalle mun ongelmista. Kadun sitä vaan niin jäätävästi. Se oli tosi heikko hetki ja päästin mun kuoren rakoilemaan. Puhuin sillä viikolla mun ystäville ja ne käski mut terkkarille ja tottelin. Syksyllä terveystarkastuksessa vastasin mielialakyselyyn totuudenmukaisesti ja terkkari lähetti mut kuraattorille. Juttelin sen kaa kerran ja siihen se jäi. Nyt aattelin et jos kerron, se laittaa mut taas kuraattorille. Toivoin oikeestaan ehkä koulupsykologia. Mutta ei, terkkari oli vaihtunut ja tää ottikin jutun tosi vakavasti. Ensin se sanoi että soittaa jonnekkin nuorten talolle tai johonkin, mutta sen ei tarvii kertoo mun vanhemmille. Että se ei kerro ilman mun lupaa koska kyseessä ei oo mitään laitonta kuten päihteitä tai väkivaltaa.

Pari tuntia myöhemmin se kutsui mut takas. Se sanoi ettei mua oteta vastaan alkuarvioinnilla niinkuin se ensin lupas vaan syömisongelmien takia tarviin koululääkärin lähetteen. Ja se ei tee lähetettä ilman vanhempien lupaa. Ja se terkkari oli jo jättänyt mun äitille soittopyynnön. Siis en luota enää ikinä aikuisiin näissä asioissa. Terkkari valehteli ja toimi mun selän takana. Mulla ois kuulunu olla oikeus vielä kieltäytyä. Menin tietty ihan paniikkiin. Aloin itkeä ja sen sijaan et menin tunnille takas, menin koulun vessaan ja yritin viiltää saksilla. Sain aikaan vaan hiljalleen tihkuvia nirhaumia mut se autto vähän.

Mut äitin reaktio ei ollu semmonen ku toivoin. Toivoin et se ois ollu vihanen koska se ois ollu helpointa käsitellä. Mut se oli väliinpitämätön. Sano pari lausetta arkisella äänensävyllä eikä asiaan oo palattu. Nyt joudun kuitenkin toimimaan vielä nokkelammin syömisen skippaamisessa.

Mutta kerta kaikkiaan. Miksi tein sen...

Mulla oli alunperin suunnitelmana lopettaa tanssi ens vuonna. En nauti treeneistä, käyn siellä vaan velvollisuudesta. Se vie kolme tuntia viikossa. Oon ryhmän huonoin, ihan oikeasti. Sen näkee kun venytellään, sen kuulee valmentajien huudoista. Mutta nyt jostain syystä en oo enää varma haluunko lopettaa. Tietty se helpottais laihtumista. Ja mitä jos alkaisin viimein kehittyä?

Kohta on kesäloma. En oikeen tiiä miten tää onnistuu sillon. Mua ärsyttää mun huono itsekuri ihan sikana. Jos tottelisin itteeni, oisin ollu hoikka jo vaikka kuinka kauan. Alunperin oli tarkotus olla 45 kiloo kesään 2016 mennessä. Sitten ennen koulun alkua. Sitten ennen uuttavuotta, ennen pääsiäistä, ennen kevätjuhlaa. Nyt se on taas siirtyny "ennen koulun alkua". Mutta ei varmaan tuu onnistumaan. Ensimmäistä kertaa alan oikeesti toivomaan et saisin anoreksian. Ennen halusin vaan laihtua. Mutta ainakin sillon laihtuisin oikeesti. Painan tällä hetkellä valtavat 53,3 kiloa... Hävettää

Tavoitteena vlogi

Ihanaa, viimein loma on ohi ja laihdutus pääsee kunnolla alkuun! En malta odottaa. Huomenna päivitän tänne aloituspainon (joka on varmaan korkeampi kuin tuo 52,6 kiitos loman). Ajattelin laatia etukäteen ensi viikolle kalorirajat. Maanantaina 300 kaloria, joista noin puolet voisin syödä aamulla ja puolet illalla. Tiistaina 600 kaloria, koska joudun syömään päivällisen. Keskiviikkona ja torstaina ajattelin kokeilla pientä haastetta, kahden vuorokauden paastoa. Tällä hetkellä pisin paastoni on ollut 36h. Pidän paastolla sallittuna teetä, purkkaa ja vitamiinilisiä. Perjantaina taas 600.

Keksin loistavan motivaattorin laihdutukseen. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä ideaa vlogaamisesta, ja nyt päätin, että siitä tulee palkinto, motivaattori. Painotavoitteen lisäksi rinnastan siihen pari muutakin juttua joihin haluan saada vauhtia. Saan kokeilla vlogaamista kun:

-Painan alle 48kg
-Pystyn pitämään huoneen siistinä
-Teen rästihommat ja alan pysyä läksyjen tahdissa
-Karsin vaatekaapin ja alan suunnitella huoneen sisustusta
-En aloita uudelleen viiltelyä

Siinä on tekemistä, mutta ainakin tällä hetkellä olen niin innoissani vlogaamisesta, että oikein odotan huomista, että pääsen toteuttamaan tavoitteitani.

Sain tänään onneksi katkaistua jutteluahdistusputken. Puhuin ystävieni kanssa monta tuntia ja sain kerrottua jutteluahdistuksesta ja samalla se katosikin. Toivon ettei se enää palaa.