Kipusin 49,9 kilosta 54 kiloon, laihduin 52 kiloon takaisin. Jälleen siinä lukemassa. Kirottu 52 kilos. Kokonaisuus ei muutu, mutta jotkin pienet asiat tuovat mulle iloa. Jos saisin lisää tällaisia hetkiä mun elämään, voisin jopa laihtua.
Perjantaina olin päivällisaikaan yksin kotona, joten päätin lavastaa ihan kunnolla syömisen. Jotenkin olin ihan innoissani, kun kaadoin paistinpannulle vähän öljyö ja lämmitin hetken, sotkin öljyllä lautasen ja ruokailuvälineet, kaadoin tilkan maitoa lasin pohjalle, rikoin kaksi kananmunaa vessanpönttöön ja heitin kuoret bioon. Sata merkkiä syömisestä, vaikken ollut syönyt. Tietysti mulle tuli huono omatunto ruoan hukkaamisesta mutta kahta pahempaa hukkaahan se ois ollu jos mä oisin syöny ne. Sen lisäks et ne katoaa kaapista, oisin yrittäny saada niiden kalorit katoomaan myös musta, ja ne ois jättäny viel huonon fiiliksenkin.
Tänään syötiin paljon kaikkea vappuruokaa ja oon ihan täynnä. Mietin äsken, että taidan oikeesti saada enemmän mielihyvää ja pidemmäksi aikaa, kun nään mun lonkkaluut tai vaa'an numero on aamulla tippunut, kuin suklaapala suussa. Testasin ja laitoin palan suklaata suuhun. Kun oikein mietin, sain suklaan maistumaan lähinnä rasvaiselta ja halvalta. En oo ikinä ennen ajatellu jo suklaa suussa että hyi, onpa pahaa. Jos tää ois edistystä, tää ainakin vahvistaa kerrankin yhtä mun lempi thinspo-lauseista: Ruoka tuo mielihyvän hetkeksi, mutta kaduttaa loppupäivän. Paasto tuntuu pahalta päivän, mutta hyvältä loppuelämän.
Tein itelleni neljä thinsposivua, joita yritän katsella jos tekee mieli ruokaa. Niihin liimasin mun lempi thinspokuvia, kirjoitin thinspolauseita ja -biisien sanoja. Jotenkin konkreettiset sivut toimii paremmin kuin nettisivut. Voin ehkä jossain vaiheessa laittaa tänne kuvat niistä.
Joo, tiiän, oon tosi ahkera keksimään sääntöjä joita en noudata viikkoa pidempään, mutta silti, tän viikon tää on toiminu: pakollisten ruokien lisäksi joka päivä saa syödä korkeintaan 200kcal. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta "pakollisia" ruokia kun arkiviikolla on vaan kaks päivällistä, niin ei se oo kovin paha, muutenkin kun pidän melkeen joka viikko 1-2 paastopäivää. Ärsyttää tää vappu kun menee yks hyvä vähäkalorinen maanantai hukkaan, mutta keskiviikkona sit paastoon taas.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säännöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säännöt. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Mihin voi enää luottaa?
Upeaa, tajusin vasta pari päivää sitten, että meidän vaaka on rikki. Oon kohta vuoden punninnu itteni sillä päivittäin, ja nyt vasta tajuun et se näyttää mitä sattuu... Tajusin sen, kun mokoma väitti mun lihoneen puol kiloo muutamassa tunnissa, joiden aikana en ollu syöny tai juonu. Kokeilin monta kertaa, 52,4kg, 51,9kg, 52,1kg, 51,5kg... Joka kerta eri luku. En voi enää kunnolla luottaa tohon. Noh, joka tapauksessa sen tiedän, että viikonloppu meni ihan päin mäntyä ja paino on nyt suunnilleen 52,8kg (wihii, sain sen luvun kolmesti peräkkäin, joten luotan siihen aika paljon)
Taas kerran kasailin itselleni kivoja sääntöjä rikottavaksi... Yritän nyt laihtua kilon viikossa, niin ei menisi kuin pari kuukautta, niin olisin tavoitepainossa (ei tuu onnituu). Kalorirajat on arkisin 500kcal ja viikonloppusin 1000kcal (eikä tuokaan sen pahemmin). Yritän käydä lenkillä neljä kertaa viikossa (luistan varmaan jo ekan tilaisuuden tullen). Ja viimenen, juttu, joka vois jopa onnistuu on jokailtainen pieni treeni. Ei oo pitkä, eikä varmaan polta just yhtään, mut tuntuu sentään et tekee jotain. Treeni on 50 istumaannousua, 25 ylävatsan istumaannousua, 25 sellasta vatsalihaspolkua, 25 kyykkyä ja 20 sivuvatsalihasliikettä (haha en tiiä noiden liikkeiden oikeita nimii). Ton vatsatreenin oon onnistunu tekee jo kolmena iltana peräkkäin ja siihen kun menee joku pari biisiä ja teen sen omassa huoneessa ennen nukkumaanmenoa niin se ei sillee oo hankalaa tällaselle laiskurillekaan.
Tää päivä meni aika hyvin. Jaksoin kaheksan tunnin koulupäivän ja päälle neljä tuntii kerhon vetämistä pikkusille, mistä puolet oli "ylitöitä" kun jouduin tuuraa toisessa kerhossa. Kävin juoksemassa 6,5km ja söin kalorirajan mukaan.
murot 200kcal
juustoviipale ja leivänmuruja 50kcal
juustoleipä 200kcal
lenkki -380kcal
=70kcal
Pyöristin varmuuden vuoks reilusti, noi murotkin kun esim oli lesemuroja ja otin vaan puol kuppii. Lasken vaa mielummin yläkanttiin ku syön vahingos liikaa.
Sit se puoli, mikä ei tänää mennykää ihan putkeen... Vanha ystäväni ahdistus palasi viikonloppuna enkä pysty taaskaan puhumaan mun ystäville. Yks niistä on ollu mulle vihanen yli viikon, mä en ees tiiä mistä, mut se ei vastaa ollenkaan. Muille mä en oo laittanu melkee yhtää viestii pariin päivään. Vastaan vaa "joo" jos joku kysyy onks kaikki hyvin... Tuntuu vaan siltä, etten ansaitse niiden ystävyyttä. En osaa auttaa ja tukee niitä kun ne tarvii... Sen sijaan valitan kaikesta ja aiheutan itse itselleni lapsellisia ongelmia. En haluu huolestuttaa niitä, mut en vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä niiden ystäväksi.
Taas kerran kasailin itselleni kivoja sääntöjä rikottavaksi... Yritän nyt laihtua kilon viikossa, niin ei menisi kuin pari kuukautta, niin olisin tavoitepainossa (ei tuu onnituu). Kalorirajat on arkisin 500kcal ja viikonloppusin 1000kcal (eikä tuokaan sen pahemmin). Yritän käydä lenkillä neljä kertaa viikossa (luistan varmaan jo ekan tilaisuuden tullen). Ja viimenen, juttu, joka vois jopa onnistuu on jokailtainen pieni treeni. Ei oo pitkä, eikä varmaan polta just yhtään, mut tuntuu sentään et tekee jotain. Treeni on 50 istumaannousua, 25 ylävatsan istumaannousua, 25 sellasta vatsalihaspolkua, 25 kyykkyä ja 20 sivuvatsalihasliikettä (haha en tiiä noiden liikkeiden oikeita nimii). Ton vatsatreenin oon onnistunu tekee jo kolmena iltana peräkkäin ja siihen kun menee joku pari biisiä ja teen sen omassa huoneessa ennen nukkumaanmenoa niin se ei sillee oo hankalaa tällaselle laiskurillekaan.
Tää päivä meni aika hyvin. Jaksoin kaheksan tunnin koulupäivän ja päälle neljä tuntii kerhon vetämistä pikkusille, mistä puolet oli "ylitöitä" kun jouduin tuuraa toisessa kerhossa. Kävin juoksemassa 6,5km ja söin kalorirajan mukaan.
murot 200kcal
juustoviipale ja leivänmuruja 50kcal
juustoleipä 200kcal
lenkki -380kcal
=70kcal
Pyöristin varmuuden vuoks reilusti, noi murotkin kun esim oli lesemuroja ja otin vaan puol kuppii. Lasken vaa mielummin yläkanttiin ku syön vahingos liikaa.
Sit se puoli, mikä ei tänää mennykää ihan putkeen... Vanha ystäväni ahdistus palasi viikonloppuna enkä pysty taaskaan puhumaan mun ystäville. Yks niistä on ollu mulle vihanen yli viikon, mä en ees tiiä mistä, mut se ei vastaa ollenkaan. Muille mä en oo laittanu melkee yhtää viestii pariin päivään. Vastaan vaa "joo" jos joku kysyy onks kaikki hyvin... Tuntuu vaan siltä, etten ansaitse niiden ystävyyttä. En osaa auttaa ja tukee niitä kun ne tarvii... Sen sijaan valitan kaikesta ja aiheutan itse itselleni lapsellisia ongelmia. En haluu huolestuttaa niitä, mut en vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä niiden ystäväksi.
maanantai 27. helmikuuta 2017
Thinspovihko ja sääntöjä
Herkkulakko alkaa än-yy-tee-NYT!
Katsoin äsken perheeni kanssa lempielokuvaani ja järkytyin vähän, kun tajusin, etten pystynyt enää keskittymään edes siihen. Vertailin koko ajan näyttelijöiden reisien paksuutta ja suunnittelin mielessäni thinspo-vihkon aloittamista. On se toisaalta tosi hyvä juttu, että mulla on motivaatiota, mutta tavallaan vähän pelottavaa, että se menee jopa leffan katsomisen yli.
Joka tapauksessa aloitin äsken thinspovihkon. Aion kerätä siihen thinspo-kuvia, -laulujen sanoituksia, -lainauksia, hyvien -blogejen, -biisien ja -leffojen nimiä ja osoitteita, sekä piirtää ja runoilla itse. Laitan ehkä siitä joskus kuvia kunhan se täyttyy lisää (tällä hetkellä siellä on vain itse kirjoittamiani juttuja sillä en pääse käyttämään tulostinta, eikä minulla ole lehtiä leikattavaksi). Toivon, että se thinspiroisi minua, voisin selailla sitä kun tekee mieli syödä.
Mietin tuossa äsken muitakin keinoja, joita voisin käyttää, kun tekee mieli syödä. Koulupäivinä kukaan ei huomaisi, vaikka söisin vain kaksi ateriaa, viikonloput riippuvat, sillä minulla on paljon viikonloppumenoja erilaisiin paikkoihin, toisinaan on tosi vaikeaa olla syömättä, toisinaan tosi helppoa. Joka tapauksessa arkisin en yleensä syö aamiaista, sillä herään ensimmäisenä, enkä lounasta, sillä koulussa ketään ei kiinnosta. Välipala ja iltapala olisi tietysti helppo jättää väliin koska ne eivät ole yhteisiä aterioita, mutta sorrun usein tylsyyssyömiseen kotona ollessani. Lisäksi kolmena iltana väitän aina syöväni päivällisen kaupungilla harkkojen yhteydessä (enpä syö).
Eli kahdella ruoalla kun pärjäisi, ärsyttää tosi paljon huono itsekuri. Pitääpä ottaa hiihtoloman jälkeen uudet konstit käyttöön.
1. Kaakao on mun heikko kohta. Sille keksin, että lisään siihen yhtä paljon suolaa kuin kaakaojauhetta. Ei varmaan huvita enää juoda.
2. Jos syön jotain, mitä ei pitäisi, joudun syömään viipaleen paprikaa rangaistukseksi (vähäkalorista ja ehkä kamalimman makuista ruokaa mitä tiedän, pitäisi siis toimia)
3. Jos paprikaa ei ole saatavilla niin jokainen ylimääräinen 100 kaloria vastaa kilometrin lenkkiä.
4. Jos lenkille ei pääse, jokainen ylimääräinen kalori on 1 lihaskuntoliike.
5. Jos urheilemaankaan ei pääse niin viimeinen konsti on oksentaa.
Olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita kun alan syödä kaikkea turhaa. Se ei ole lähes ikinä nälän vaan tylsistymisen syytä, joten jos menisin aina kaupungille tai kirjastoon harkkojen välissä ja muuten vapaa-ajalla niin pysyisin poissa jääkaapilta.
Katsoin äsken perheeni kanssa lempielokuvaani ja järkytyin vähän, kun tajusin, etten pystynyt enää keskittymään edes siihen. Vertailin koko ajan näyttelijöiden reisien paksuutta ja suunnittelin mielessäni thinspo-vihkon aloittamista. On se toisaalta tosi hyvä juttu, että mulla on motivaatiota, mutta tavallaan vähän pelottavaa, että se menee jopa leffan katsomisen yli.
Joka tapauksessa aloitin äsken thinspovihkon. Aion kerätä siihen thinspo-kuvia, -laulujen sanoituksia, -lainauksia, hyvien -blogejen, -biisien ja -leffojen nimiä ja osoitteita, sekä piirtää ja runoilla itse. Laitan ehkä siitä joskus kuvia kunhan se täyttyy lisää (tällä hetkellä siellä on vain itse kirjoittamiani juttuja sillä en pääse käyttämään tulostinta, eikä minulla ole lehtiä leikattavaksi). Toivon, että se thinspiroisi minua, voisin selailla sitä kun tekee mieli syödä.
Mietin tuossa äsken muitakin keinoja, joita voisin käyttää, kun tekee mieli syödä. Koulupäivinä kukaan ei huomaisi, vaikka söisin vain kaksi ateriaa, viikonloput riippuvat, sillä minulla on paljon viikonloppumenoja erilaisiin paikkoihin, toisinaan on tosi vaikeaa olla syömättä, toisinaan tosi helppoa. Joka tapauksessa arkisin en yleensä syö aamiaista, sillä herään ensimmäisenä, enkä lounasta, sillä koulussa ketään ei kiinnosta. Välipala ja iltapala olisi tietysti helppo jättää väliin koska ne eivät ole yhteisiä aterioita, mutta sorrun usein tylsyyssyömiseen kotona ollessani. Lisäksi kolmena iltana väitän aina syöväni päivällisen kaupungilla harkkojen yhteydessä (enpä syö).
Eli kahdella ruoalla kun pärjäisi, ärsyttää tosi paljon huono itsekuri. Pitääpä ottaa hiihtoloman jälkeen uudet konstit käyttöön.
1. Kaakao on mun heikko kohta. Sille keksin, että lisään siihen yhtä paljon suolaa kuin kaakaojauhetta. Ei varmaan huvita enää juoda.
2. Jos syön jotain, mitä ei pitäisi, joudun syömään viipaleen paprikaa rangaistukseksi (vähäkalorista ja ehkä kamalimman makuista ruokaa mitä tiedän, pitäisi siis toimia)
3. Jos paprikaa ei ole saatavilla niin jokainen ylimääräinen 100 kaloria vastaa kilometrin lenkkiä.
4. Jos lenkille ei pääse, jokainen ylimääräinen kalori on 1 lihaskuntoliike.
5. Jos urheilemaankaan ei pääse niin viimeinen konsti on oksentaa.
Olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita kun alan syödä kaikkea turhaa. Se ei ole lähes ikinä nälän vaan tylsistymisen syytä, joten jos menisin aina kaupungille tai kirjastoon harkkojen välissä ja muuten vapaa-ajalla niin pysyisin poissa jääkaapilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)