Kamala olo

Kamala olo. Iso, oksettava olo. Jos olisin omassa kämpässä, oksentaisin.

En tuntenut hetki sitten mitään. Yritin helpottaa oloa yrittämällä viiltää verisuonen auki. Äiti sai minut kiinni ja pakotti juomaan rauhoittavaa teetä.

Nyt tunnen syvää ällötystä. Kuvat joissa oksennan tai joissa viillän vatsan auki valtaavat mielen kuin pakkoajatukset.

Olen syönyt niin paljon. En pysty edes laskemaan. Liioittelematta yli 4000 kaloria. Olen ahminut. Ällöttää.

Huomenna pääsen omaan kotiin. Sitten aloitan mehupaaston. Sitten saan laihtua, laihtua pieneksi, ja kadota.

Nyt mun pitää vaan nukahtaa ennenkuin ahdistus repii mut kappaleiksi.

Ohjelmassa kuuden tunnin päikkärit

Alotin sunnuntaina nyt sitten uudelleen mun iltalääkkeen ja sen vaikutuksista onkin saanut kärsiä ihan olan takaa. Käytin sitä siis muutaman viikon mun osastojakson aikana, mutta se lopetettiin silloin, koska siinä oli liian vahvat sivuvaikutukset ja mun tila alkoi "tasaantua" aka aloin valehdella mun voinnista. No, mutta nyt sitten uudelleen. Kiitos lääkkeen, joka väsyttää mua ihan kamalasti vielä entisestään, mä en tee muuta kuin nukun. Mun päivärytmi on nykyään suunnilleen tällainen:

8.00 Herään - tunti herätyksen jälkeen. Koulu alkaisi.
8.20 Rämmin koululle myöhässä, ilman meikkiä, viikon vanhoissa vaatteissa ja hiukset likaisina
8.30-12.15 Koulutunteja, jotka pääasiassa nukun, vaikka yritän kaikilla mun voimilla pysyä hereillä
12.15-13.00 Ruokatunti - joko käyn kaupassa ostamassa suklaata ja pidän A:lle seuraa röökipaikalla tai nukun
13.00-15.45 Lisää koulutunteja, ehkä hieman vähemmän nukkumista
16.00 Kotona, suoraan nukkumaan
19.00 Herään, kävelen jääkaapille, joun kulauksen mehua, takaisin nukkumaan
22.00 Herään, syön illallista, takaisin nukkumaan

No, siinä on lääkäri oikeassa, että lääke on lievittänyt ahdistusta, mutta lähinnä siksi, ettei mulla ole kaikelta nukkumiselta aikaa ahdistua. Ei tämäkään ole elämisen arvoista elämää että nousen ylös vain syömään.

Olen miettinyt laihduttamisen aloittamista uudelleen. En kestä tätä, jos mulla ei ole valtaa missään asiassa. Oon pari viime päivää syönyt ihan hitosti makeaa. Karkkipussin, kolme suklaalevyä, sipsipussin, limsapullon ja puoli pakettia pullaa... Olo on ihan kamala.

Tein eilen illalla kollaasin mun oven sisäpuolelle niin, että jos tulee vieraita, ne ei nää sitä jos ovi on auki. Ehkä se motivois mua. Kollaasissa on kaikki hienoimmat thinspo-piirrokset, joita oon tehny, sanoja thinspo-biiseistä, lista asioista, joita laihduttaminen muuttaisi parempaan, ja tietysti painopäiväkirja.

Katsotaan kuitenkin, pystynkö tekemään asialle mitään. Tänään aamulla yhteispalaverissa puhuttiin, että mun olis hyvä olla pari viikkoa ainakin enimmäkseen porukoilla... En todellakaan haluaisi, ei se mua auttaisi.

Keinottelua

Joudun tällä hetkellä valehtelemaan kaikesta kaikille ja se uuvuttaa. Yritän esittää seuraavani edes jotenkin kalorimääräyksiä, ja samalla yritän laihta yhä lisää.

Tänään aamulla riitelin äidin kanssa varmaan puoli tuntia puolikkaasta ruisleivästä. Suostuin juomaan aamiaiseksi lasin mehua ja syömään puolikkaan ruisleivän ilman päällisiä, mutten toista puolta, jolla oli voita ja juustoa. Äiti uhkasi, ettei lataa bussikorttiani, ellen syö leipää. Totesin vain huvittuneena, että sitten kävelen kaupungille. Minulta on kielletty ylimääräinen liikunta, joten touche, äiti.

Lopulta riita päättyi, kun tungin koko leivänpuolikkaan suuhuni kerralla ja kävelin huoneeseeni sylkemään sen pois. En tosin usko, että äiti luuli minun syöneen leivän. Haha.

Vietin suurimman osan päivästä P:n kanssa kaupungilla. Meillä oli pitkästä aikaa tosi kivaa. P yrittää parhaansa mukaan ymmärtää mua, ja tällä kertaa se oikeasti onnistui siinä. Jouduin tosin käymään sen kanssa hampurilaisilla, jotta saisin äidille kuvan, että söin jotain. Valitsin kana-aterian zero kolalla. Työnsin ranskikset kassiin ja oksensin pikaruokalan vessassa hampurilaisen, mutta pelkään silti painon nousevan.

Kalorit:
 - 20 kcal puolikas ruisleipä
 - 113 kcal lasillinen mehua
 - 434 kcal hampurilainen

Yhteensä 563 kaloria.

Ei ihan kammottavasti liikaa, mutta yli viidensadan, mikä on mun tavoite, varsinkin nyt kun oon niin lähellä, mutta koko ajan niin vaarassa joutua osastolle.

Olen nyt seuraavaksi menossa salaa hetkeksi salille, yritän polttaa ainakin 200 kcal, haluan tiputtaa maanantaiksi alle 48 kiloon.

Erillään tästä maailmasta

Alan taas tuntea oloni yksinäiseksi. Se tulee yleensä aaltoina, toisinaan tunne on taustalla, välillä voimistuu. Nyt se on taas pinnassa, ollut hieman yli kuukauden. Ainoa kaverini lukiossa on ollu mulle vihainen nyt sen noin kuukauden, enkä tiedä miksi. Olen kysynyt useamman kerran syytä. Pyytänyt anteeksi ja antanut joululahjan. Ehkei mitään syytä ole. Ehkä hän ei vain enää jaksa minua. Sitten oli ne epäonnistuneet bileet. Ja nyt on tullut uudenlainen tunne. En jaksa ihmisiä. En jaksa puhua P:n kanssa. Enkä viestitellä parhaiden ystävieni kanssa. Osittain se kai johtuu siitä, että he eivät tajua. Elämme niin eri maailmoissa. Osittain en vain jaksa. Ote ihmisistä lipsuu. 

Olen aina halunnut parhaan kaverin tai tiiviin kaveriporukan, joka kävisi samaa koulua. Kuulostaa varmaan lapselliselta. Mutta se on mun suurin haave, eikä se ole koskaan toteutunut. Haluaisin kaverin, jonka kanssa voisi puhua kaikesta, jonka kanssa voisi käydä kaupungilla ja tehdä tyhmiä juttuja. Jonka luona voisi olla yötä arkisinkin. 

Okei, mulla on poikaystävä. Mutta jotenkin vaan kaipaisin läheistä ystävää.

Mun kännykkä on lentotilassa, koska P ei lakkaa soittamasta mulle. En vaan jaksa vastata. Tiedän, että se on huolissaan, mutta mä en halua puhua siitä. 

Okei, jotain positiivistakin, mennään siihen osioon. Oon ollut tosi motivoitunut laihtumisesta, ja tuloksiakin on hieman ilmaantunut. Kalorit pysyy noin 600 kieppeillä ja paino on laskenut. Tänään tosin juuri ahmin neljä suklaakonvehtia ja oksensin... Pitäisi lopettaa tuo tapa ennen kuin siitä tulee tapa.

Päivän kalorit:

150kcal lasillinen glögiä

180kcal puolikas juotava jugurtti

400kcal neljä suklaakonvehtia

=730kcal

Paino oli tänään aamulla 49,4kg. Pelkään tosin, että se nousee huomiseksi suklaiden takia...

Ajattelin tänään muuten ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan vakavissani viiltelyn lopettamista. Tosin jo paria tuntia myöhemmin olin piilottamassa mattoveistä juurikin sitä tarkoitusta varten, jos haluaisin viillellä. Samalla ajatus kaikui päässäni: Sinunhan piti lopettaa viiltely? Joo, niin piti. Lopetinkin. Mutta jos nyt kuitenkin piilotan tämän, ihan vain varmuuden vuoksi?

Ehkä viimein ruotuun

Nyt on alkanu menemään yllättävän hyvin. Oon pystynyt hallitsemaan syömistä tosi hyvin. Kieltäydyin jopa suklaasta, mikä on mulle todella hyvin, koska suklaa on mun heikko kohta. Oon tän syksyn syöny about joka päivä yhden levyn.

Synttäreillä söin vähän ja laihduin puoli kiloa. 52,5 kilosta 52 kiloon. Käytiin tänään sukulaisilla. Söin ruoalla lähes pelkkää salaattia ja sanoin ettei oo nälkä kun käytiin hesellä. Oon täyttäny itteeni pepsi maxilla. Eihän se lihota, eihän? Pelottaa vähän kun on niin täysi olo. Mutta mä pystyn tähän. Tärkeintä on olla motivoitunut ja nyt mä todella olen.

Rakastan nälkää, rakastan sitä, miten lonkkaluut ja solisluut törröttää ihon läpi. Pelkään ruokaa ja lihomista. En halua syödä. Suklaa on pelkkää rasvaa ja kaloreita. Huimaa ja välillä polttelee sisältä. Kuvittelen, että se on rasvaa joka palaa ja hymyilen.

Pieniä iloja

Kipusin 49,9 kilosta 54 kiloon, laihduin 52 kiloon takaisin. Jälleen siinä lukemassa. Kirottu 52 kilos. Kokonaisuus ei muutu, mutta jotkin pienet asiat tuovat mulle iloa. Jos saisin lisää tällaisia hetkiä mun elämään, voisin jopa laihtua.

Perjantaina olin päivällisaikaan yksin kotona, joten päätin lavastaa ihan kunnolla syömisen. Jotenkin olin ihan innoissani, kun kaadoin paistinpannulle vähän öljyö ja lämmitin hetken, sotkin öljyllä lautasen ja ruokailuvälineet, kaadoin tilkan maitoa lasin pohjalle, rikoin kaksi kananmunaa vessanpönttöön ja heitin kuoret bioon. Sata merkkiä syömisestä, vaikken ollut syönyt. Tietysti mulle tuli huono omatunto ruoan hukkaamisesta mutta kahta pahempaa hukkaahan se ois ollu jos mä oisin syöny ne. Sen lisäks et ne katoaa kaapista, oisin yrittäny saada niiden kalorit katoomaan myös musta, ja ne ois jättäny viel huonon fiiliksenkin.

Tänään syötiin paljon kaikkea vappuruokaa ja oon ihan täynnä. Mietin äsken, että taidan oikeesti saada enemmän mielihyvää ja pidemmäksi aikaa, kun nään mun lonkkaluut tai vaa'an numero on aamulla tippunut, kuin suklaapala suussa. Testasin ja laitoin palan suklaata suuhun. Kun oikein mietin, sain suklaan maistumaan lähinnä rasvaiselta ja halvalta. En oo ikinä ennen ajatellu jo suklaa suussa että hyi, onpa pahaa. Jos tää ois edistystä, tää ainakin vahvistaa kerrankin yhtä mun lempi thinspo-lauseista: Ruoka tuo mielihyvän hetkeksi, mutta kaduttaa loppupäivän. Paasto tuntuu pahalta päivän, mutta hyvältä loppuelämän.

Tein itelleni neljä thinsposivua, joita yritän katsella jos tekee mieli ruokaa. Niihin liimasin mun lempi thinspokuvia, kirjoitin thinspolauseita ja -biisien sanoja. Jotenkin konkreettiset sivut toimii paremmin kuin nettisivut. Voin ehkä jossain vaiheessa laittaa tänne kuvat niistä.

Joo, tiiän, oon tosi ahkera keksimään sääntöjä joita en noudata viikkoa pidempään, mutta silti, tän viikon tää on toiminu: pakollisten ruokien lisäksi joka päivä saa syödä korkeintaan 200kcal. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta "pakollisia" ruokia kun arkiviikolla on vaan kaks päivällistä, niin ei se oo kovin paha, muutenkin kun pidän melkeen joka viikko 1-2 paastopäivää. Ärsyttää tää vappu kun menee yks hyvä vähäkalorinen maanantai hukkaan, mutta keskiviikkona sit paastoon taas.

Mihin voi enää luottaa?

Upeaa, tajusin vasta pari päivää sitten, että meidän vaaka on rikki. Oon kohta vuoden punninnu itteni sillä päivittäin, ja nyt vasta tajuun et se näyttää mitä sattuu... Tajusin sen, kun mokoma väitti mun lihoneen puol kiloo muutamassa tunnissa, joiden aikana en ollu syöny tai juonu. Kokeilin monta kertaa, 52,4kg, 51,9kg, 52,1kg, 51,5kg... Joka kerta eri luku. En voi enää kunnolla luottaa tohon. Noh, joka tapauksessa sen tiedän, että viikonloppu meni ihan päin mäntyä ja paino on nyt suunnilleen 52,8kg (wihii, sain sen luvun kolmesti peräkkäin, joten luotan siihen aika paljon)

Taas kerran kasailin itselleni kivoja sääntöjä rikottavaksi... Yritän nyt laihtua kilon viikossa, niin ei menisi kuin pari kuukautta, niin olisin tavoitepainossa (ei tuu onnituu). Kalorirajat on arkisin 500kcal ja viikonloppusin 1000kcal (eikä tuokaan sen pahemmin). Yritän käydä lenkillä neljä kertaa viikossa (luistan varmaan jo ekan tilaisuuden tullen). Ja viimenen, juttu, joka vois jopa onnistuu on jokailtainen pieni treeni. Ei oo pitkä, eikä varmaan polta just yhtään, mut tuntuu sentään et tekee jotain. Treeni on 50 istumaannousua, 25 ylävatsan istumaannousua, 25 sellasta vatsalihaspolkua, 25 kyykkyä ja 20 sivuvatsalihasliikettä (haha en tiiä noiden liikkeiden oikeita nimii). Ton vatsatreenin oon onnistunu tekee jo kolmena iltana peräkkäin ja siihen kun menee joku pari biisiä ja teen sen omassa huoneessa ennen nukkumaanmenoa niin se ei sillee oo hankalaa tällaselle laiskurillekaan.

Tää päivä meni aika hyvin. Jaksoin kaheksan tunnin koulupäivän ja päälle neljä tuntii kerhon vetämistä pikkusille, mistä puolet oli "ylitöitä" kun jouduin tuuraa toisessa kerhossa. Kävin juoksemassa 6,5km ja söin kalorirajan mukaan.

murot 200kcal
juustoviipale ja leivänmuruja 50kcal
juustoleipä 200kcal
lenkki -380kcal
=70kcal

Pyöristin varmuuden vuoks reilusti, noi murotkin kun esim oli lesemuroja ja otin vaan puol kuppii. Lasken vaa mielummin yläkanttiin ku syön vahingos liikaa.

Sit se puoli, mikä ei tänää mennykää ihan putkeen... Vanha ystäväni ahdistus palasi viikonloppuna enkä pysty taaskaan puhumaan mun ystäville. Yks niistä on ollu mulle vihanen yli viikon, mä en ees tiiä mistä, mut se ei vastaa ollenkaan. Muille mä en oo laittanu melkee yhtää viestii pariin päivään. Vastaan vaa "joo" jos joku kysyy onks kaikki hyvin... Tuntuu vaan siltä, etten ansaitse niiden ystävyyttä. En osaa auttaa ja tukee niitä kun ne tarvii... Sen sijaan valitan kaikesta ja aiheutan itse itselleni lapsellisia ongelmia. En haluu huolestuttaa niitä, mut en vaan tunne olevani tarpeeksi hyvä niiden ystäväksi.

Paino, mikä olet?

Joo... Tässä on käynyt vähän hassusti. Maanantaina söin ehkä pikkuisen reilu 300kcal, ehkä 350, ja tiistaina paino oli sama. Tiistaina söin 600kcal suunnitelman mukaan, keskiviikkona paino oli noussut 53,1 kiloon. Keskiviikkona piti aloittaa 48h paasto, enkä keskiviikkona siis syönyt mitään. Valitettavasti jouduin tänään lopettamaan aamulla kun paastoa oli kulunut 31h, koska minulla oli niin huono olo, että pelkäsin, että se haittaa koulunkäyntiä tai ainakin joku huomaa. Kaiken lisäksi paastopäivä ei llut laskenut painoa kuin sen 300g, eli muutaman hyvin menneen päivän jälkeen paino yhä se pirullinen 52,8kg... Kun en paastotenkaan laihdu, kokeilen tänään syödä 1000kcal, jos olen vaikka säästöliekillä. Ärsyttää, koska tämän viikon tavoite oli 52kg johon oletin pääseväni helposti, laihdutuksen alussa minulla kun yleensä on parin päivän aika tippunut jopa pari kiloa.

Onneksi sentään muut tämän viikon tavoitteet edistyy. Rästihommia vähän vähemmän, huone tiptopkunnossa.

Pitänee jatkaa tätä rataa, kyllä kai se painokin joskus vielä laskee... Ensi viikolla en ehkä vielä yritä uudelleen 48h paastoa, jos en kerta ole vielä siihen valmis, mutta voisin ottaa vaikka kaksi erillistä paastopäivää, vaikka maanantain ja torstain.

Mulla oli alkuviikosta tosi motivoitunut fiilis, nyt se on vähän tasaantunut, oon yhä kyllä ihan yllättävän hyvällä tuulella, mutta en puhku intoa ja hymyile yksin bussipysäkillä. Onneksi viikonloppuna pääsen mun ihanalle parhaalle kaverille (sanotaan häntä vaikka Suklaaksi) ja piristyn varmaan taas siellä. Pitää vaan katsoa, etten söisi liikaa... Onneksi herkkulakko varmaan puolittaa kalorit viime vierailuun nähden, kun vedettiin jättikeksejä, pullaa, jäätelöä ja leivoksia...

Päivittelen varmaan lisää vasta sunnuntaina, ettei Suklaa näkisi blogia.

(Kiitos muuten ekoille lukijoille, kommentit viime postaukseen piristi <3 )

Tavoitteena vlogi

Ihanaa, viimein loma on ohi ja laihdutus pääsee kunnolla alkuun! En malta odottaa. Huomenna päivitän tänne aloituspainon (joka on varmaan korkeampi kuin tuo 52,6 kiitos loman). Ajattelin laatia etukäteen ensi viikolle kalorirajat. Maanantaina 300 kaloria, joista noin puolet voisin syödä aamulla ja puolet illalla. Tiistaina 600 kaloria, koska joudun syömään päivällisen. Keskiviikkona ja torstaina ajattelin kokeilla pientä haastetta, kahden vuorokauden paastoa. Tällä hetkellä pisin paastoni on ollut 36h. Pidän paastolla sallittuna teetä, purkkaa ja vitamiinilisiä. Perjantaina taas 600.

Keksin loistavan motivaattorin laihdutukseen. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä ideaa vlogaamisesta, ja nyt päätin, että siitä tulee palkinto, motivaattori. Painotavoitteen lisäksi rinnastan siihen pari muutakin juttua joihin haluan saada vauhtia. Saan kokeilla vlogaamista kun:

-Painan alle 48kg
-Pystyn pitämään huoneen siistinä
-Teen rästihommat ja alan pysyä läksyjen tahdissa
-Karsin vaatekaapin ja alan suunnitella huoneen sisustusta
-En aloita uudelleen viiltelyä

Siinä on tekemistä, mutta ainakin tällä hetkellä olen niin innoissani vlogaamisesta, että oikein odotan huomista, että pääsen toteuttamaan tavoitteitani.

Sain tänään onneksi katkaistua jutteluahdistusputken. Puhuin ystävieni kanssa monta tuntia ja sain kerrottua jutteluahdistuksesta ja samalla se katosikin. Toivon ettei se enää palaa.

Olenko minä pro ana?

Pohdin tänään, olenko minä pro ana. Tulin siihen tulokseen, etten ole. Tiedän, ettei ole ihan normaalia laihduttaa konsteilla joita käytän ja pyrkiä alipainoon, mutta ei, en silti ole pro ana. En tavoittele anoreksiaa. Minulle elämässä tärkeintä on kaikenpuolinen täydellisyys, joka saavutetaan kontrollilla. En halua anoreksiaa, sillä vaikka se on tietynlaista kontrollia, se ei olisi enää minun käsissäni, ja juuri sitä haluan, että kaikki narut ovat käsissäni. Ja anoreksia saisi muut tavoitteet jäämään toissijaisiksi. Melkein yhtä tärkeää kun minulle on hyvät arvosanat, ja jos sairastuisin, opiskelulle voisi käydä huonosti. Joten haluan vain kauniiseen painoon ja kauniin kehon, siihen lopetan.

Olen kirjoittanut tänne tosi paljon nyt lähiaikoina lähinnä siksi, että tämä on ainoa paikka, jonne enää osaan kertoa tunteistani. Ennen puhuin ystävieni kanssa, mutta päätin, etten halua heidän huolestuvan. Ja nyt ihan viime viikkoina olen lopettanut oikeastaan lähes kokonaan heille juttelun, sillä en jostain syystä enää pysty siihen, se ahdistaa ihan liikaa, ihan arkisista jutuistakin juttelu. Tuntuu koko ajan, että sanon jotein väärin, ja vaivaan ihmisiä asioillani, olemassaolollani. Tässä on se hyvä puoli, että jos jotakuta ei kiinnosta, hänen ei tarvitse lukea joten en vaivaa ketään.

Mites tänään meni syömiset? No, melko huonosti, kuten arvelinkin lomalla menevän, mutta eiliseen verraten hyvin. Söin aamulla banaanin, turkkilaista jugurttia ja kaksi leipää, lounaaksi vähän salaattia ja illalliseksi kanaa, kaksi perunaa ja salaattia. Ihan älytön määrä, hyi! En muuten halua laskea kaloreita, sillä olen kuullut, että se on koukuttavaa ja en halua jäädä mihinkään koukkuun, etten menetä kontrollia.

Thinspovihko ja sääntöjä

Herkkulakko alkaa än-yy-tee-NYT!

Katsoin äsken perheeni kanssa lempielokuvaani ja järkytyin vähän, kun tajusin, etten pystynyt enää keskittymään edes siihen. Vertailin koko ajan näyttelijöiden reisien paksuutta ja suunnittelin mielessäni thinspo-vihkon aloittamista. On se toisaalta tosi hyvä juttu, että mulla on motivaatiota, mutta tavallaan vähän pelottavaa, että se menee jopa leffan katsomisen yli.

Joka tapauksessa aloitin äsken thinspovihkon. Aion kerätä siihen thinspo-kuvia, -laulujen sanoituksia, -lainauksia, hyvien -blogejen, -biisien ja -leffojen nimiä ja osoitteita, sekä piirtää ja runoilla itse. Laitan ehkä siitä joskus kuvia kunhan se täyttyy lisää (tällä hetkellä siellä on vain itse kirjoittamiani juttuja sillä en pääse käyttämään tulostinta, eikä minulla ole lehtiä leikattavaksi). Toivon, että se thinspiroisi minua, voisin selailla sitä kun tekee mieli syödä.

Mietin tuossa äsken muitakin keinoja, joita voisin käyttää, kun tekee mieli syödä. Koulupäivinä kukaan ei huomaisi, vaikka söisin vain kaksi ateriaa, viikonloput riippuvat, sillä minulla on paljon viikonloppumenoja erilaisiin paikkoihin, toisinaan on tosi vaikeaa olla syömättä, toisinaan tosi helppoa. Joka tapauksessa arkisin en yleensä syö aamiaista, sillä herään ensimmäisenä, enkä lounasta, sillä koulussa ketään ei kiinnosta. Välipala ja iltapala olisi tietysti helppo jättää väliin koska ne eivät ole yhteisiä aterioita, mutta sorrun usein tylsyyssyömiseen kotona ollessani. Lisäksi kolmena iltana väitän aina syöväni päivällisen kaupungilla harkkojen yhteydessä (enpä syö).

Eli kahdella ruoalla kun pärjäisi, ärsyttää tosi paljon huono itsekuri. Pitääpä ottaa hiihtoloman jälkeen uudet konstit käyttöön.

1. Kaakao on mun heikko kohta. Sille keksin, että lisään siihen yhtä paljon suolaa kuin kaakaojauhetta. Ei varmaan huvita enää juoda.
2. Jos syön jotain, mitä ei pitäisi, joudun syömään viipaleen paprikaa rangaistukseksi (vähäkalorista ja ehkä kamalimman makuista ruokaa mitä tiedän, pitäisi siis toimia)
3. Jos paprikaa ei ole saatavilla niin jokainen ylimääräinen 100 kaloria vastaa kilometrin lenkkiä.
4. Jos lenkille ei pääse, jokainen ylimääräinen kalori on 1 lihaskuntoliike.
5. Jos urheilemaankaan ei pääse niin viimeinen konsti on oksentaa.

Olen myös miettinyt, että pitäisi alkaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita kun alan syödä kaikkea turhaa. Se ei ole lähes ikinä nälän vaan tylsistymisen syytä, joten jos menisin aina kaupungille tai kirjastoon harkkojen välissä ja muuten vapaa-ajalla niin pysyisin poissa jääkaapilta.

Läski läski läski

Läski läski läski...

Tiesinhän minä että loma pilaisi kaiken... Olen syönyt näinä kahtena päivänä varmaan enemmän kuin koko arkiviikkona. Eilen muroja, keksejä, suklaalevy, jugurtti, iso ravintolapasta-annos ja jäätelöä. Tänään kroisantti, leipä, puolitoista berliininmunkkia, puolikas suklaalevy, pieni karjalanpiirakka. Olen lihonut varmaan kilon päivässä. Vihaan tätä, mutta en pääse juuri nyt lenkille enkä oksentamaan. Odotan niin innolla arkea.

Okei, jotain positiivista. Oon nähny paljon mun kavereita nyt viikonloppuna (nään niitä tosi harvoin koska asutaan eri kaupungeissa) ja oon onnistunu lähentää mun suhteita niihin.

Oon nyt tänään ja eilen selaillut paljon kaikenlaisia laihdutusblogeja ja oon saanu niistä taas lisää motivaatiota, kunpa pääsis jo toteuttaa sitä, mun on niin paljon helpompi laihduttaa arkena (onneks huomenna voin aloittaa herkkulakon ilman että kukaan ihmettelee, koska tänään oli laskiainen).

Voisin yrittää nyt mennä lukemaan kokeisiin että voisin olla lähempänä edes jotain mun tavotteista.

Tykkään muuten tosi paljon mustavalkosesta thinsposta. Tässä pari nättiä kuvaa :)

Lomia ja unia

Meillä oli tänään koulussa liikuntapäivä, mikä on sinänsä hyvä, liikuin paljon ja jee. Äiti teki kuitenkin äsken lettuja ja mun oli pakko syödä ettei se ihmettele. Ja nyt kun alkaa hiihtoloma niin mua pelottaa että on vaikeampaa laihduttaa ja lihon kauheasti. No, ei kai sitten auta kuin olla loman jälkeen kahta tiukempi... Haluan vain niin päästä mun tavoitteeseen.

Näin viime yönä ihanaa unta. Eka uni, jossa oli keskiössä se, että olin laiha. En muista tarkkaan, mitä unessa tapahtui, mutta muistan, että se oli tosi ihana uni ja että mulla oli ihana iso reisivako ja tosi litteä vatsa.

Voisin kerätä tähän listan, jossa on pari hyvää thinspobiisiä ja -leffaa, joita tykkään katsoa :)

Leffoja:

Starving in suburbia (YouTube)
Hunger point (YouTube)
Sharing the secret (YouTube)
Black swan (Netflix)
Abzurdah (Netflix)

Biisejä:

Beauty from Pain - Superchick
Stand in the Rain - Superchick
Courage - Superchick
Never Good Enough - Rachel Ferguson
Deadly Beauty - Faces Without Names (Tykkään itse enemmän Alexa Shean versiosta)
Kevyempi Kantaa - Haloo Helsinki!
Weightless - Mi
Skeleton Song - Kate Nash
Sophie - Eleanor McEvoy
Skinny - Edith Backlund
Starving for Attention - Geri Karlstrom
Power & Control - Marina and the Diamonds

Lisäilen jos löydän hyvinä. Anteeksi sekava postaus.