Korona + Ytl = katastrofi

Alkuviikko meni paniikissa. Sain maanantaina tietää, että se mies sai potkut, ja se on mun vika. Syytän itteäni siitä, ja pelkään et oon tehny väärin. Pelkäsin myös ihan kohtuuttomasti ulkona kävelemistä. Epärationaalista, tiedän. Todennäkösyydet, että tapaisin sitä enää koskaan on tosi pienet, mutta pelkään silti.

Mutta tänään tulleet uutiset jyräsi jopa tuon altaan. Olen tietoisesti vältellyt koronavirus-uutisia, koska mun mielestä ihmiset panikoi liikaa siitä. Ja siis ei, ymmärrän todellakin valtiotason varotoimet, mutta tavallisten ihmisten spekulaatio ärsyttää. Näin eilen kaupassa ihmisiä hamstraamassa ruokaa.

Mutta niin, ehkä olettekin kuulleet, mutta ytl siirsi reaaliaineiden kirjoituksia. Ja just siihen huonompaan suuntaan, eli niitä aikaistettiin viikolla. Menetin yli puolet mun jäljellä olevasta ajasta.

Alkupaniikin jälkeen laskeskelin, että tää voi itse asiassa olla mulle jopa eduksi. Kukaan opiskelijoista ei varautunut tähän, joten eniten kärsivät keskiverrot opiskelijat, jotka ovat aloittaneet lukemisen liian myöhään. Olen keskivertoa älykkäämpi, ja olen valmistautunut jo kuukausia, joten loppukiriajan lyhentyminen ei välttämättä vaikuta minuun yhtä paljon. Pisterajojen todennäköisesti laskiessa minun ei tarvitse kuin vetää samat pisteet kuin preleistä, ja saan hyvät arvosanat.

Ja on tässä toinenkin plussa. Olen pitänyt nyt painoani tasaisena 52-53 kilossa, koska en halua häiritä koesuoritustani huimauksella tai nälällä, joten pääsenpähän nopeammin taas laihduttamaan

Kävin terkkarilla tiistaina ajokorttihakemusta varten, ja se nosti kivasti laihdutusintoa, kun terkkari oli hieman huolissaan painostani. Tosin en tiedä millä ihmeen kaavalla se laski mun painoindeksin, se väitti sen olevan 17, mutta itse saan jokaisella nettilaskurilla tasan 18. Lisäksi terkkari laski korkeammalla painolla, koska se arvioi mun vaatteiden painon ihan kuuseen. Punnitsin ne kotona, ja pelkät korut painoi sen verran, mitä se arvioi kaikista vaatteista.

13.3.
Paino: 52,6kg

Heikot hetket kaduttaa loppuelämän

On tapahtunut paljon kaikee sen jälkeen kun viimeks kirjotin.

Suurin juttu on varmaan se, että menin kertomaan kouluteveydenhoitajalle mun ongelmista. Kadun sitä vaan niin jäätävästi. Se oli tosi heikko hetki ja päästin mun kuoren rakoilemaan. Puhuin sillä viikolla mun ystäville ja ne käski mut terkkarille ja tottelin. Syksyllä terveystarkastuksessa vastasin mielialakyselyyn totuudenmukaisesti ja terkkari lähetti mut kuraattorille. Juttelin sen kaa kerran ja siihen se jäi. Nyt aattelin et jos kerron, se laittaa mut taas kuraattorille. Toivoin oikeestaan ehkä koulupsykologia. Mutta ei, terkkari oli vaihtunut ja tää ottikin jutun tosi vakavasti. Ensin se sanoi että soittaa jonnekkin nuorten talolle tai johonkin, mutta sen ei tarvii kertoo mun vanhemmille. Että se ei kerro ilman mun lupaa koska kyseessä ei oo mitään laitonta kuten päihteitä tai väkivaltaa.

Pari tuntia myöhemmin se kutsui mut takas. Se sanoi ettei mua oteta vastaan alkuarvioinnilla niinkuin se ensin lupas vaan syömisongelmien takia tarviin koululääkärin lähetteen. Ja se ei tee lähetettä ilman vanhempien lupaa. Ja se terkkari oli jo jättänyt mun äitille soittopyynnön. Siis en luota enää ikinä aikuisiin näissä asioissa. Terkkari valehteli ja toimi mun selän takana. Mulla ois kuulunu olla oikeus vielä kieltäytyä. Menin tietty ihan paniikkiin. Aloin itkeä ja sen sijaan et menin tunnille takas, menin koulun vessaan ja yritin viiltää saksilla. Sain aikaan vaan hiljalleen tihkuvia nirhaumia mut se autto vähän.

Mut äitin reaktio ei ollu semmonen ku toivoin. Toivoin et se ois ollu vihanen koska se ois ollu helpointa käsitellä. Mut se oli väliinpitämätön. Sano pari lausetta arkisella äänensävyllä eikä asiaan oo palattu. Nyt joudun kuitenkin toimimaan vielä nokkelammin syömisen skippaamisessa.

Mutta kerta kaikkiaan. Miksi tein sen...

Mulla oli alunperin suunnitelmana lopettaa tanssi ens vuonna. En nauti treeneistä, käyn siellä vaan velvollisuudesta. Se vie kolme tuntia viikossa. Oon ryhmän huonoin, ihan oikeasti. Sen näkee kun venytellään, sen kuulee valmentajien huudoista. Mutta nyt jostain syystä en oo enää varma haluunko lopettaa. Tietty se helpottais laihtumista. Ja mitä jos alkaisin viimein kehittyä?

Kohta on kesäloma. En oikeen tiiä miten tää onnistuu sillon. Mua ärsyttää mun huono itsekuri ihan sikana. Jos tottelisin itteeni, oisin ollu hoikka jo vaikka kuinka kauan. Alunperin oli tarkotus olla 45 kiloo kesään 2016 mennessä. Sitten ennen koulun alkua. Sitten ennen uuttavuotta, ennen pääsiäistä, ennen kevätjuhlaa. Nyt se on taas siirtyny "ennen koulun alkua". Mutta ei varmaan tuu onnistumaan. Ensimmäistä kertaa alan oikeesti toivomaan et saisin anoreksian. Ennen halusin vaan laihtua. Mutta ainakin sillon laihtuisin oikeesti. Painan tällä hetkellä valtavat 53,3 kiloa... Hävettää