Kolme viikkoa. Viidestä seitsemään iltaisin saa soittaa pianoa. Se on ainoa asia, joka pitää mut enää järjissään.
Mun vointi tosin on viimein alkanut muuttua. En tosin ole varma, onko se menossa hyvään vai huonoon suuntaan. Totaalista välinpitämättömyyttä ja tyhjyyttä alkaa korvata viha ja inho. Näytän aivan hirveältä, joten mun on pakko meikata todella vahvasti. Olen ihan kamala ihminen, joten välttelen ihmiskontaktia.
Viha nostaa mun itsetuhoisuutta taas esiin. Nyt onkin ollut pari episodia. Lauantaina salakuljetin iltapalalta juomalasin huoneeseeni ja rikoin sen. Palaset olivat kuitenkin melko tylppiä, enkä saanut aikaan vakavaa jälkeä. Kerroin mun omahoitajalle ja se vei sirut pois. Eilen taas yritin viiltää niitillä, jonka irroitin lehdestä, mutta se toimi lasiakin huonommin.
Tänäänkin oli paha ahdistuskohtaus ja itsetuhoiset ajatukset täytti pään, mutta kerroin heti mun omahoitajalle, niin se tuli juttelemaan mun kanssa, enkä tehnyt mitään.
Tosin mun lupia kuulemma supistetaan mun voinnin epätasaisuuden vuoksi. Jippii.
Huomenna ylilääkärin kierto. Katsotaan, saanko juhannukseksi lomaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti