tiistai 7. tammikuuta 2020

minä, pettymys

Tästä onkin aikaa. Elämä on tuonut mulle niin paljon pettymyksiä, etten ole ehtinyt olla itse se pettymys.

Tänään oli menossa niin hyvin. Eka koulupäivä, heräsin unettomuuteni takia kolmelta, joten mulla oli paljon aikaa aamulla. Valitsin huolella vaatteet. Verkkosukkahousut, musta hame, kaksirivinen reikävyö ketjulla, Kornin paita ja nahkatakki. Meikkasin tumman ja pelottavan meikin.

Jaksoin olla koulussa koko päivän, ja iltakahdeksaan mennessä olin syönyt vain 400 kaloria. Sitten se iski. Halu ahmia.

Sain vastustettua sitä vain vartin. Sitten syöksyin keittiöön ja söin ja söin ja söin.

Kymmenessä minuutissa olin syönyt 1600 kaloria. Menin heti vessaan oksentamaan. Sain suunnilleen kaiken ulos, mutta paha olo jäi.

Idiootti. Jos retkahdat heti kolmantena kalorien laskennan päivänä, et koskaan laihdu.

Koko päivän, viikon, kuukauden päässä pyörineet pakkoajatukset alkoivat käydä järkeen. Lähiaikoina niiden teemana on ollut viillä reiteesi pitkä ja syvä haava.

Otin terän ja romahdin lattialle. Hetkinen. Vittu.

Kela ei ollut vielä hyväksynyt asumistukihakemustani, joten olin käyttänyt kaikki joululahjarahani vuokraan, ja tililläni oli vain muutama euro. Maailman järjettömin ja järkevin syy olla viiltämättä syvään pulpahti päähäni.

Mulla ei ole rahaa ottaa taksia sairaalaan. Saati ambulanssia. Saati maksaa tikkausta.

Siihen mä jäin istumaan, lattialle terä kädessä, halusin itkeä niin paljon, mutta se ei nykyään enää onnistu.

5.1.
Paino: 55,6kg
Kalorit: 700kcal

6.1.
Paino: 54,7kg
Kalorit: 500kcal

7.1.
Paino: 54,6kg
Kalorit: 2000kcal

(Ja kyllä, lihoin joululomalla kaksi kiloa, koska vietin sen äidin luona)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti