"Nouse ylös. Sä et ole tehnyt mitään koko päivänä."
"Oonpas. Mulla oli tunti koulua, kävin siellä." Mä makaan sängyssä peiton alla. Tänään en edes meikannut.
"Et sä voi elää näin. Laita ikkuna kiinni. Et voi elää niin et täällä on kylmä ja pimeää ja oot yksin", äiti valittaa ja sytyttää valot.
"En voikaan. En mä voi elää näin, mutta en usko että valot korjaa mun olon. Laita ne pois. Mä tykkään kylmästä ja pimeästä."
Mä en oo koskaan ollut näin yksin. Oon aina ollut jollain tavalla yksin, mutta en koskaan näin yksin. Mun ympärillä ei ole ketään muita ihmisiä, kuin mun äiti ja veli. Mä tiedän, että jotkut on vielä yksinäisempiä, mutta mun henkilökohtaisessa mittakaavassa tää on jo paha.
En ollut edes tajunnut, kuinka paljon ihan vaan se merkkaa, että ihmiset sun ympärillä tietää sut. Vaikkei niiden kanssa puhuisi. Opettajat tuntee, luokkalaiset vaihtaa pari sanaa, kaupungilla näkee ohimennen ihmisiä, joita joskus tunsit.
Viisi ihmistä puhuu mulle. Mun äiti, veli, luokanvalvoja, lääkäri ja sairaanhoitaja. Siinä on koko mun sosiaalinen piiri. Ja niistäkin vaan mun perhe välittää oikeesti.
Mun entiset kaverit on lakannut täysin vastaamasta mun viesteihin. Kai mä olin liian masentavaa seuraa.
En opiskele. Ollenkaan. En soita pianoa, en piirrä, lue tai kirjoita. En juttele. En ulkoile tai käy kaupungilla. En tee mitään. Päivät kuluu sängyssä. Tunnen syyllisyyttä välillä, kun nauran jollekin netflix-sarjalle. Jos jaksan nauraa, kai mun pitäisi jaksaa opiskellakin. Silti en nouse.
Mikään ei oikein muutu. Asiat ei mene eteenpäin. Kohta on viikonloppu, mutta en odota sitä innolla, niinkuin muut. Se tarkoittaa vain kahta täyttä päivää putkeen ilman syytä nousta ylös.
Jostain syystä en ole kovin itsetuhoinen. Vaikka mulla olisi enemmän syytä kuin koskaan. Mulla ei ole mitään elettävää, ja oon niin yksin, että olisi muutenkin paras hetki kuolla. Ketään ei jäisi suremaan.
Eläminen on raskasta. Mä en jaksa elää. Herätä, hengittää, räpyttää silmiä, kuulla puhetta keittiöstä. Kaikki on raskasta, mutten jaksa luovuttaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti