Mulla on aina ollut hyvä muisti, mutta nyt se on lakannut toimimasta. En erota hoitajia tai muita potilaita toisistaan, en muista kenenkään uuden ihmisen nimiä, en muista mun lääkitystä tai sitä, millon oon viimeksi käynyt suihkussa. Käyn samoja keskusteluja uudelleen saman hoitajan kanssa. Tää on tosi outoa ja pelottavaa. Lääkäri sanoi, että se johtuu surusta.
Milloin mä oon vajonnu tähän pisteeseen? Laahustan sairaalan käytäviä sairaalan yöpuvussa, nousen ylös, peseydyn ja syön vain käskystä.
Tänäänkin hoitaja taas tuli mun huoneeseen tekopirteyttä huokuen ja hihkaisi, että mulla on suihkupäivä ja pakotti mut laahustamaan suihkuun. Suihkussa käyminen oli raskasta, piti seisoa ja kädet väsyi, kun pesi hiuksia.
Sentään pääsin mukaan johonkin toimintaryhmään, jossa on tauko, jolloin saa käydä pihalla. Yksi tyttö sieltä ryhmästä on nyt eilen ja tänään myynyt mulle röökiä, mitä me sitten poltetaan sairaalan kulmalla. Se tyyppi vaikuttaa tosi mukavalta, mutta sillä on paljon kavereita ja poikaystävä, joten en usko, että se kaipaa elämäänsä likaisissa kollareissa ja meikittömänä kulkevaa masentunutta kaveria.
Mä en tiedä mun painoa, mutta koska juon päivässä litran teetä ja kaksi litraa vettä ja syön vaan kaksi jugurttipurkkia ja vähän kanaa, luulen, että se on laskusuuntaan.
Ei mulla oikeen oo muuta asiaa. A on yhä kuollut. Mä oon yhä masentunut.
Ai niin, mulle harkitaan taas sijoitusta lastenkotiin. Vai mainitsinko jo siitä viime postauksessa? Mun muisti ei oikein pelaa...
On ihan normaalia, että dissosiatiivinen muistiaukko tulee trauman seuauksena, joten ei huolta muru! Sen sijaan vaikka tuntuu kamalalta, tai miltä vaan niin älä kanna siitä stressiä, menetys on iso asia ja sitä ei kuulu vähätellä. Nyt vaan etenet omalla painolla, ja niin kuin omat voimavarat vaan antavat myöden.
VastaaPoistaJa jos mä voisin niin potkaisisin sua perseelle ton ryhmän tytön kanssa, menet ja höpöttelet sen kanssa. Et sä häviä mitään, kanssakäymiset ihmisten kanssa on aina plussaa, ja ken tietää ehkä siitä voi kehkeytyä hyvä ystävyyssuhde. Tai vain röökipaikka seuraa. Dunno.
Nyt suurensuuri voimahalaus, mä oon vaan tuntematon muiden joukossa mutta, mä haluan että lepäät nyt. Sulla ei ole kiire mihinkään, henkäse syvään. Sulje silmät, laita vaik kuulokkeet korville ja anna itsellesi aikaa.
Kiitos pitkästä kommentista, se piristi mua. Yritän levätä ja työstää surua. Onneksi olen itse turvassa.
Poista