Paino on viimein taas laskusuunnassa. Ylin paino tällä kertaa oli 56,0. Nyt se on 53,9. Painon alettua laskea mielialassa alkoi vaihteeksi uusi kausi taas. Tämä on aina se oudoin. Tätä on ollut ennenkin, mutta silti.
Nyt mennään siinä, että mieliala vaihtuu kymmeniä kertoja päivässä. Välillä masentaa pahasti, haluaisin vain kuolla tai tippua lukiosta. Itkin pitkästä aikaa ja soitin kriisipuhelimeenkin. Ja välillä olo on melkein maaninen. Epämääräisen inspiroitunut. Haluan kirjoittaa biisejä ja novelleja, teen suunnitelmia ja listoja. Ostin mekon ja leikekirjan ja tein kollaaseja.
Oikeastaan häpeän tosi paljon itseäni, kun mulla on tällainen olo. Silloin kehitän paljon ideoita ja teorioita ja mesoan niistä kamalasti. En uskalla kutsua tätä kunnolla maniaksi, koska tuntuu että sekin on tän mielentilan itse kehittämä teoria. On vaikeaa olla ilman kunnollista hoitoa, kun joudun itse yrittämään katsoa itseäni ulkopuolelta. Teen jatkuvasti uusia diagnooseja. Olenko hullu? Luulosairas? Ehkä mä sitten olen.
Googlasin hieman ja löysin, että yliempaattisuus voi olla persoonallisuushäiriö nimeltään hyperempaattisuus. Saan todella voimakkaasti vaikutteita muiden ihmisten mielialoista ja käytöksestä, etenkin kirjoista, sarjoista ja elokuvista. Kun katson sarjaa, jonka hahmo on maaninen, masentunut, psykopaatti, tai jotain muuta voimakasta, alan käyttäytyä samoin. Poimin jopa käytösmalleja, eleitä ja puhetapoja. Saatan masentua päiviksi, kun lempihahmoni kuolee tai kokee menetyksen. Hyperempatiasta sanotaan myös, että siitä kärsivät kaipaavat jatkuvasti seuraa.
Voi helvetti mun kanssa. Vuosien aikana olen tottunut mielenterveysongelmiin, masennukseen, ahdistukseen, paniikkiin ja syömisongelmiin. Mutta sen jälkeen tulee raja jota en halua ylittää. Haluan olla kontrollissa, itsetietoinen, järkevä, vaikka olisin sekaisin. Pelkään, että liu'un sen rajan yli. Sinne, missä muut eivät enää ymmärrä ja sääli ongelmiani vaan ajattelevat, että olen hullu, sekopää, huomionkipeä.
Tässä mielialassa on vaikeaa olla puhumatta kellekään, mutta häpeä saa mut pitämään hulluudet enimmäkseen sisällä. Välillä saatan kuitenkin ilmaantua äidin ovelle keskellä yötä ja alkaa selittää intohimoisesti jotain. Se on ainoa kelle uskallan purkaa edes osaa tästä energiasta, mutta nyt sekin on alkanut tuntua tuomitsevalta. Tänään se sanoi mulle, että mun pitäisi vaan käydä lukio loppuun eikä hölmöillä mitään, ja kysyi syönkö mun lääkkeitä. Kyllä mä syön, ne ei vaan toimi.
Hävettää julkaista tätäkään tekstiä, koska kyllä tätä blogia jotkut lukevat, mutta johonkin mun on pakko kertoa tästä. Anteeksi siis tämä hulluus
Luin sun koko blogin läpi ja halusin vaan tulla sanomaan että oot ihan älyttömän vahva, vaikka se ei varmasti siltä useinkaan tunnu. Ja toivottavasti saisit oikeenlaista ja kunnollista hoitoa <3
VastaaPoistaAina tulee kuumotukset kun joku sanoo että luki koko blogin 😂 oi voi... Oon muuttunut tosi paljon ekoista teksteistä. Mutta kiitos paljon ♡ toivotaan niin.
PoistaTunnistan todella paljon omia käytösmallejani tästä tekstistä! Tosin omaa elämääni vaikeuttaa ehkä eniten se, että en koskaan tiedän, milloin obsessoidun vaikka johonkin elokuvan hahmoon. Seuraan, luen ja katson myös todella paljon esimerkiksi true crimea ja suurin osa ihan järkyttävistäkin tapauksista ei jää pitkäksi aikaa mieleeni. Mutta sitten yhtäkkiä joku yksi tapaus onkin sellainen, että valvon aamuyöhön asti monta päivää putkeen, jotta varmasti saan koluttua koko netin läpi tuon tapauksen tiimoilta. Lukittaudun neljän seinän sisään, olen aivan omissa maailmoissani ja oikeasti näen silmieni edessä sen, mitä kyseinen uhri on nähnyt. Tunnen sen mahdollisen pakokauhun, mitä hän on kokenut ja nuo ovat aivan hulluja ja pelottavia hetkiä. Et siis todellakaan ole yksin!
VastaaPoistaOkei, tosi lohdullista kuulla, että joku ymmärtää. Tietysti myös tosi surullista kuulla, toivottavasti sä pärjäät, voimia!
PoistaEn osaa sanoa muutakuin että voimia tosi paljon. <3
VastaaPoistaKiitos ♡
PoistaOon lukenu sun blogin kokonaan, ja samaistun vaa nii moneen asiaan. Myös tähän et mieliala vaihtelee päivän aikana laidasta laitaa ihan kunnolla. Tsemppiä painonpudotukseen jos sua saa siitä tsempata :) Kadehdin sun painoa :o jos kiinnostaa kurkata nii ite alotin just bloggaamisen vaikka onha tää blogikulttuuri vähä menny juttu jo: hiilariprinsessa.blogspot.com
VastaaPoistaKica että joku jaksaa näitä tekstejä lukea, vaikka alkupäässä ne on kyllä aika lapsellisia 😅 Outoa kuulla, että joku kadehtii mun painoa, kun itse näkee vain läskiä :o Ja oi, kiva, aktiivisia blogeja on tosiaan aika vähän, meen laittamaan seurantaan!
Poista