Varoitus: ei herkille!
Jälleen sairaalalla. Tällä kertaa tosin olin itse letkuissa.
Eilen aamulla mulla oli psykologille aika äidin kanssa. Psykologi kertoi äidille mun olosta ja syömishäiriöstä. Ne kaksi jutteli ja itkeskeli siinä. Mä lähinnä tuijotin tyhjää. En haluu että multa viedään mun tavoite.
Käynnin jälkeen mun päähän iskostui ajatus: en halua elää. Mulla on usein ajatus, että oon tehny jo kaiken mitä oon elämältä halunnu. Oon täällä turhaan ja muiden riesana. Musta ei tuu koskaan mitään.
Kannan nykyään koulussa mukana mun lääkkeitä. Heti psykologilta tultua menin vessaan ja kaivoin esiin mun mielialalääkkeet ja päänsärkylääkkeet. Seronilia ei ollut kuin muutama kapseli, mutta burana 400mg kapseleita oli lähes täysi purkki, 30. Kirjoitin lyhyen itsemurhaviestin ja asetin sen lukitusnäytön taustakuvaksi. Nielaisin kapselit muutama kerrallaan ja huuhdoin vedellä alas. Nyt mä kuolen, ajattelin.
Menin normaalisti seuraavalle oppitunnille odottamaan olon huonontumista. Kun en tuntenut mitään,hermostuin ja menin googlaamaan, kuinka kauan yliannustukseen kuolemiseen menee. Netissä varoiteltiin, että lääkkeet aiheuttavat todennäköisemmin aivovaurion kuin kuoleman. Säikähdin, koska viimeinen asia, mitä halusin oli aivovaurio.
Seuraavalla välitunnilla kerroin poikaystävälleni mitä olin tehnyt ja hän vei minut terkkarille. Terkkari soitti ambulanssin ja minut vietiin sairaalaan.
Selvisin ilman mitään vaurioita, mutta nyt mua ahdistaa vielä sekin, miten paljon häiriötä ja huolta aiheutin eilen kaikille.
"Drama Queen" mun pikkuveli sanoi kylmästi kun pääsin kotiin.
Tää oli tosiaan mun toinen itsemurhayritys. Mulla on aina itsetuhosia ajatuksia, mutta voimakkaat teot johtuu impulsseista. Mun pitää varmaan vaihtaa lääkitystä koska seronil ei laimenna impulsseja tarpeeksi.
Eipä mulla muuta. Yritetään selvitä hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti