Tää nuorisokoti tuntuu mulle enemmän kodilta kuin mikään paikka tänä vuonna. Haluaisin vaan, että saisin jäädä tänne olemaan rauhassa pariksi vuodeksi, vetämään henkeä. Mutta en saa. Mun tauko on pian ohi, sossut, ohjaajat ja lääkärit muistuttaa siitä puhumalla jatkosta koko ajan. Se stressaa ja ahdistaa.
Mun vointi on viimein tasaantunut jonkun verran, oon saanut tehtyä kouluhommia ja hoitanut virallisia asioita. Mutta pelkään joulukuuta niin paljon, pelkään, että seuraava muutos heittää mut taas kerran pahimpaan.
Jatko näyttää nimittäin huonolta. Mikään taho ei meinaa myöntää mulle tukiasuntoa, ja vaikka saisin sellaisen, se olisi todennäköisesti erittäin kevyen tuen asunto, jossa käy ohjaaja kerran viikossa. Ja mikäli tukiasuntoa ei saada, joudun muuttamaan takaisin äidin luo. Tai yksin omaan kämppään. Mutta molempia on jo kokeiltu, ja ne oli mun elämän pahimmat ajat.
Masennuksesta parantuminen on tosi vaikeaa. Haluan voida paremmin, mutta nyt kun muutkin huomaavat voinnissani muutosta, he alkavat vähätellä sairauttani ja väittävät, että pärjään kyllä vähemmälläkin avulla. Olen voinut paremmin vasta pari viikkoa, nyt ei todellakaan ole aika vähentää tukea. Tarvitsen päivittäistä juttuseuraa, tarvitsen jonkin ammattilaisen tavoitettaviin vuorokauden ympäri, tarvitsen apua päivittäisiin toimintoihin, kuten syömiseen ja peseytymiseen, tarvitsen kevyen lukkarin kouluun.
Mä voin ehkä paremmin, mutta mä pelkään, että vajoan taas. Mä pelkään sitä koko ajan.
Voi sinua...
VastaaPoistaMiten ihmisillä ees käy mielessä, että nyt kun oot päässyt askel askeleelta eteenpäin ja sun vointikin on vähän parantunut, "se olis sama asia kuin että noni, sinähän oot jo melkein terve, et tarvii niin paljon apua"? Jotkut ei ymmärrä, että tukea ja apua tarvitaan erityisesti nyt, kun asiat on muuttumassa vähänkin hyväksi... Eh, en teidä osasinko tiivistää ajatuksiani sanoiksi, en sitten lainkaan, tuntuu että tuosta tuli kauhean epäselvä... Mutta toivon, että ymmärsit mitä tarkoitan.. Toivon sinulle jälleen onnea ja että tulevaisuutes tulis jatkossakin näyttämään edes jokseenkin valoisalta, että pärjäät ja että maailma olis sua kohtaan hyvä<3
Ja ihana kun postasit taas, alkoi vähän pelottaa sun puolesta, että onko jotain sattunut kun susta ei taas hetkeen kuulunut.. Ymmärrän toki ettei aina tarvitse eikä jaksa olla online päivittämässä juttuja, mutta ihana taas kuulla susta<33
Onnea..
Kiitos kommentistasi! Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, ihanaa kuulla, että olet samaa mieltä, tulee välillä tunne, että entä jos mä vain olen hullu. Ja no, mä oon huomannut, että kirjoitan huonoina aikoina enemmän, jos en postaa, niin se tarkoittaa tasaisempia aikoja, ei syytä huoleen. Kiitos kuitenkin huolenpidosta. Onnea sinullekin elämääsi ♡
Poista