Mun keho

Mä katson mun kehoa. Mun jättimäisiä reisiä, jotka kuroo reisivakoa umpeen huimaa tahtia. Reisiä, jotka hyllyy kävellessä ja leviää istuessa isoiksi kuin mannerlaatat. Voin tuntea, kuinka ne tirskuu rasvaa ja läskiä. Mun nilkkoja, jotka on raidallisemmat, kuin seepran jalat. Rintoja, jotka on aina joko liian pienet, tai liian suuret. Eikö jompi kumpi kirous riittäisi? Juuri nyt ne näyttää kahdelta rasvapallolta lisää mun ruumiissa. Mun käsivarsia, joiden ympäri sain sormet vielä muutama viikko sitten, mutten enää. Mun vatsaa, joka vain kasvaa ja kasvaa. Se menee istuessa läskimakkaroille, ja seisoessa mun vyötärönympärys on varmaan suurempi, kuin mun rinnanympärys.

Hyvästi reisivako.

Hyvästi kapeat kädet.

Hyvästi hoikka vyötärö.

Hyvästi tiimalasivartalo.

Hyvästi 60cm vyötärönympärys.

Hyvästi itseen kohdistuvan rakkauden viimeisetkin rippeet.

Vihaan itseäni niin paljon.

Yhä osastolla. Täällä olisi ihan ok ilman syömistä. Kaikki muut nuoret täällä on mahtavia ja meillä on hauskaa yhdessä. Hoitajatkin on enimmäkseen ihan kivoja. Mutta syömistä en kestä. Ensi viikolla olen vain päiväpaikalla, joten alan taas laihduttamaan, skippailemaan ruokia ja liikkumaan. En kehtaa edes kertoa, kuinka paljon paino on noussut osastolla.

Ai niin, ja mulla oli koulupalaveri. Mun kurssimäärä ensi jaksossa tiputettiin seitsemästä kolmeen. Kolme kurssia koko jaksossa? Se järkyttää mua tosi paljon. P on abi joten ensi jaksossa se on lukulomalla. Mua ahdistaa tosi paljon se, että mulla on paljon hyppytunteja, jotka mun pitää viettää yksin koululla ajattelemassa sitä, miten kaikilla muilla on kavereita.