Jos minut tiivistäisi yhteen sanaan, se olisi syyllisyys. Tervetuloa seuraamaan matkaani pois syyllisyydestä.
Mulla riittää syyllisyyttä. Tunnen sitä ihan joka asiasta. Tänään söin liikaa banaanilastuja. Syyllisyyttä siitä että lihon. Tänään en tehnyt läksyjä ja opiskellut. Syyllisyyttä siitä, että olen huono oppilas, enkä opi mitään. Tänään suutuin siskolleni. Syyllisyyttä siitä, että olen kamala sisko. Teen väärin, tunnen syyllisyyttä, en muuta mitään, teen väärin uudelleen. Se on rasittava kierre, johon on helpon kuuloinen, mutta käytännössä vaikea ratkaisu. Muuttaa jotain. Ja sen olen päättänyt tehdä. Muutan kaiken, mihin en ole tyytyväinen.
Olen aina ollut perfektionisti, mutta samalla todella laiska, joka yhdistelmänä on masokismia. Nyt haluaisin olla perfektionisti, joka myös tekee niinkuin toivoo.
Toiveita on paljon, mutta elämä on työmaa, joten minulla on aikaa muuttua. Lähdetään vaikka ulkonäöstä. Vuoden sisällä olen muuttanut sitä sen verran, että ole jopa melko tyytyväinen aika ajoin. Paino kuitenkin mättää, haluaisin noin seitsemän kiloa pois, silloin olisin hieman alipainoinen, ja se olisi täydellistä. Sitten olisi opiskelu. Keskiarvoni on tällä hetkellä 9,9. Haluan nostaa sen kymppiin. Lisäksi haluan tuntea ansaitsevani numerot, nyt minusta nimittäin tuntuu, etten osaa mitään, vaikka saan hyviä numeroita. Haluan siis opiskella ahkerammin. Muiden ihmisten kohtelu. Se voi olla jo ongelmallisempaa muuttaa. En haluaisi riidellä ikinä, ja haluaisin osata tukea ja auttaa muita. Ja olla kaatamatta ongelmiani muiden niskaan. Sitten vielä itsevarmuus. Sitä voisi vähän nostaa. Hymyä naamalle ja sen sellaista. Tuossa oli ehkä pari tärkeintä.
Tuossa on varmaan aika iso osa siitäkin, mistä täällä blogissa puhun. Jos sinä siis triggeröidyt helposti tai aiot valittaa jostain, saarnata, tai jotain muuta, parempi, ettet lue ollenkaan. Mutta jos kestät kuulla perfektionistin elämästä, tervetuloa seurailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti