Oma huone ahdistaa

Eipä sitten alkanu vielä herkkulakko... Äiti teki laskiaispullia ja kun sanoin et alotin laskiaisena herkkulakon niin se vaan huomautti että paasto alkaa laskiaistiistaina vasta. En tiedä, pitääkö paikkansa mutta en jaksanut alkaa vääntää vaan söin sen mieliksi, en kuitenkaan pysty laihduttamaan täysillä nyt lomalla. Mistä tuli mieleen että jollain ihmeen kaupalla aamupaino oli pysynyt viikonlopun yli samana eli 52,6kg, en kyl tajuu miten se on mahdollista.

Mua on ahdistanu nyt pari viikkoa tosi paljon, enkä ees koko ajan oo varma, mikä. Kun meen mun huoneeseen, mua alkaa ahdistaa ja meen vaa istuu lattialle johonki nurkkaan. En tiiä mikä mun huoneessa ahdistaa. Sit mä luulen et yks juttu on kaikki tekemättömät läksyt ja projektit ja vastaamattomat meilit, jotka pitäs hoitaa mut en vaa oo hoitanu. Ja tietty varmaa paino, tää läski olo mikä mulla on koko ajan niin et tekis mieli oksentaa mut en jaksa koska en osaa edes kunnolla, joten siitä ei oo mitään hyötyä. Tuun vaa hikiseks ja kurkkuun koskee. Ja mikä pahinta, mua on jollain tavalla alkanu ahdistaa mun perheelle ja jopa lähimmille ystäville juttelu. Lähiaikoina musta on tuntunu siltä et mitä vaan sanonkin, se on aina väärin. Aina mut tyrmätään ilkeellä kommentilla ja saan nieleskellä kyyneliä, joten parempi varmaan olla puhumatta paljoa. Musta tuntuu muutenkin että oon ollu kamala ystävä, oon kateellinen ja mustasukkainen ja vihainen koko ajan, joten ehkä en ansaitsekaan mun ystäviä.